Rakastan Balia. Täällä on ihanaa, lämmintä ja kaunista.
Koulukaan ei ole kamalaa, eikä varsinaisesti kovin raskastakaan. Meillä on
koulua lähinnä maanantaista keskiviikkoon kello 9-12.40. Siinä ehtii kahdelle
luennolle. Torstaisin meillä on tiedossa retkiä ja workshoppeja, esimerkiksi
opettelemme millaista on ”traditional balinese dancing” tai vierailemme
temppeleissä yms. Viime viikolla kävimme vierailemassa Asia Exchangen tukemassa
hyväntekeväisyyskohteessa, Seeds of Hope –lastenkodissa. Pelkäsin aluksi ihan
hirveästi, että mitä tulisimme näkemään, mutta lopputulos oli niin hyvä, että
se sai osan ihmisistä jopa ärsyyntymään.
Siellä oli hyvät kapasiteetit lapsille leikkiä ja jokaisen
piti käydä koulua. Työntekijät painottivat, että mikään ei ole elämän kannalta
tärkeämpää kuin opiskelu, mikä on maailman hienoin juttu! Sieltä ei potkita
ketään pihalle heti kun lapset tulevat tietyn ikäiseksi, vaan katsotaan, että
he ovat saaneet opiskelunsa ihan university tasolla kuntoon, ja valmiita
muuttamaan omilleen. Lapset näyttivät iloisilta ja puhuivat todella hyvää
englantia. Se juuri, mikä sai muutaman opiskelijatoverin ärsyyntymään, oli
paikan hienous ja hyvät resurssit. Täällä olisi paljon muitakin lastenkoteja
joilla ei mene varmastikaan yhtä hyvin, joita pitäisi enemmän auttaa. Mutta jos
kaikki hyväntekeväisyyshanat sulkeutuisivat tuoltakin, ei sekään pärjäisi.
Minun omat oppitunnit tai luennot ovat suurimmaksi osaksi
hyvin mielenkiintoisia, vaikkakin luennoilla voi olla välillä vähän vaikea
keskittyä, kun on tottunut Kajaanin Ammattikorkeakoulun keskustelevaan
opetusmenetelmään. Moni yliopistolainen on sanonut, että tämä on ehkä enemmän
ammattikorkeakoulun tapaista, mutta minä väitän toisin. Tylsin aine on ehdottomasti ”Economy and business in south east Asia”. Se
on aine, josta minun on vaikea kiinnostua muutenkaan, ja sitten kun sitä
opetetaan vielä pelkillä PP-esityksillä ja huonolla englannilla, on
ymmärrykseni asian sisältöön taattu. Pidän kovasti muista aineista;
”International tourism management”, ”Indonesian History, Ethnology, Culture and
Customs” sekä oma suosikkini, tottakai ”Indonesian Language- Bahasa Indonesia”.
Positiivisin yllättäjä oli ”Business law and
legal tradition on trade and investment”. Pelkäsin senkin olevan
puuduttavaa luennointia, mutta näillä opettajilla olikin juuri se keskusteleva
opetustyyli. Katselimme kuvia mm. Indonesialaisita pienistä lapsista
polttamassa tupakkaa, ja keskustelimme siitä, miten meillä länsimaissa asia
otettaisiin käsittelyyn, ja miten täällä. Puhuimme myös poliisista ja
korruptiosta, jota täällä on PALJON! Minua ei ole vielä pysäytetty, mutta sekin
aika tulee. Toivottavasti se auttaa, että osaa kertoa olevansa opiskelija
Udayana Universityssä (Saya belajar di Universitas Udayana) ja osaa sanoa ”Om
Swastiastu” :D. Näin ainakin opettajat lupasivat, että sakko tippuu alaspäin.
Viikonloppuna meillä oli kaksipäiväiset ice breaking
–bileet. Ne oli ihan mahtavat. Perjantaina kokoonnuimme ravintolaan nimenltä
Wing Dome. Siellä oli halpaa kaljaa ja hauska meno. Kalja maksoi 6000 rupiaa
pullo, eli alle 50 senttiä kappale. Ei saa innostua, ei se normaalisti täällä
ole niin halpaa. Siksi sitä kai ihmiset joikin niin paljon, että se loppui
kesken. Mutta ei se mitään, hauskaa oli varmasti kaikilla, ja ihmise pääsivät
tutustumaan toisiinsa hieman paremmin.
Siitä jatkoimme iltaa vielä Alley Catsiin, joka oli ihan
liian ahdas ja täynnä. Sitten johonkin reggae-baariin, jonka nimeä en muista.
Se oli ihana. Mietin mielessäni, että onko parempaa kuin lämmin ilma, hyvä
mellow mood päällä, taustalla soi reggae ja kädessä on sex on the beach. Normaalisti
en edes kuuntele reggaeta, mutta tänne se jotenkin sopii kuin nyrkki silmään. Viimeiseksi
menimme Bounty-klubille, jossa tanssin villisti maailman tappiin asti.
Seuraavana päivänä bileet jatkuivat pool partyilla. Siellä
emme viihtyneet kovinkaan kauaa, koska….. Kotipihasta lähdettyämme näimme
komeita surffareita, jotka kertoivat menevänsä Padang Padang beachin bileisiin.
Käväisimme siis pari tuntia tsekkaamassa allasbileita (jotka olivat huikeat),
ja siitä jatkoimme takaisin kotiinpäin ja ohi, Padang Padangin beach partyihin.
Näissä bileissä olimme olleet ennenkin, ja ne on myös ihan mahtavat. Lämmin
ilma, rantahiekka, paljaat varpaat, meri,
smirnoff ice ja taas se reggae.
Minä nautin.
Aina seuraavaan päivään asti. Silloin se nimittäin alkoi.
Sunnuntai-illalla piti olla vielä yhdet surffi-bileet Uluwatussa, mutta minä
kävin siellä vain syömässä ja tulin takaisin kotiin. Vatsani kramppasi koko
päivän, ja ajattelin sen johtuvan krapulasta. Yöllä nousi kuitenkin kuume,
joten jätin menemättä maanantaina kouluun. Olo parani iltaa kohden ja oli ihan
hyvä. Vatsassa kuitenkin kiersi, ja jännitin kovasti sovittua tapaamistani
kaverin kaverin kanssa. Selvisin siitä kuitenkin, ja uskaltauduin tiistaina jo
kouluunkin. Kämppis jäi kuitenkin kuumeen takia kotiin nukkumaan. Tiistai meni
ihan mukavasti, makoilin rannalla ja katselin auringonlaskua kun muut halusivat
joogata. Illalla vatsakrampit alkoivat taas.
Yöllä en saanut nukuttua yhtään, koska vatsaa kramppasi koko
yön niin paljon, että en pystynyt makaamaan tai kävelemään. Ravasin vessassa ja
melkein itkin. Vesi loppui koko talosta, joten varastin yhden kämppikseni karpalomehut.
Ostin kyllä hänelle lisää. Särkylääkkeen voimalla sain nukuttua muutaman
tunnin. Aamulla taas olo oli kohtalainen, varsinkin kun otin TAAS
särkylääkkeen. Aamupalaksi en pystynyt syömään muutakun pienen juotavan
jogurtin. Menin kouluun, mutta paha olo vei voiton ja tulin takaisin kotiin.
Olo oli välillä niin hyvä, että mietin mahdanko itse liioitella. En
liioitellut. Täällä kuume nousi yli 39, päätä särki, olin varma etten pystynyt
edes puhumaan. Vatsa kramppasi. En ole ikinä koskaan milloinkaan kokenut mitään
niin kamalaa. Kämmeneni olivat vitivalkoiset.
Kämppikselläkin oli korkea kuume ja muita särkyjä, joten
lähdimme taksilla sairaalaan. Siellä selvisi, että minulla on loinen, nimeltä
Cysta Entamoeba Histolytica. Ehkä olen kuullut siitä ennen hygieniantunnilla,
mutta ei muistu mieleen. Se tulee joko ruoasta tai vedestä. Nyt sitä sitten
syödään antibiootteja seuraavat 17 päivää ja toivotaan että se kuolee!
Tilanne suorastaan vituttaa (anteeksi äiti)! Ei pelkästään
siksi, että minulla asuu kaveri vatsassa, vaan tämän viikonlopun suunnitelmat
menivät täysin pilalle!! Meidän piti lähteä kiertämään itä-Balia, tai mennä
katsomaan Ubudia, mutta ei. Minä makaan koko hiton torstaista sunnuntaihin
kotona!! Toiset koulukaverit lähti Gilien saarille. Kiitos paljon pikku-kaveri,
saat vielä huomata, ettei Rapelia kannata suututtaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti