Jätän nyt kaikki erikoset omenalta maistuvat banaanit ja hikisukalta maistuvat papaijat pois, koska ne on tylsiä. Kuvat teille tarjoilee tänään Google, sillä minulla on ollut niin kiire syödä, etten ole ehtinyt kuvata mitään. Eikä minulla sitä paisti ole edes kameraa.
Passion
Lähdetään helpoimmasta. Passion hedelmä on varmaan monelle tuttu kaikista hedelmämehuista. Sitä on usein joka paikassa, ja johonkin aikaan sitä saattaa saada Suomestakin. Se on kova kuori, jonka sisällä on hyvin siemeninen hedelmäliha. Passion on tosi hyvä ja raikas. Maistuu juurikin siltä, miltä ne kaikki hedelmämehutkin. Sen maku on hyvin dominoiva esim. juuri mehuissa ja smoothieissa, mutta ei se haittaa, koska se on hyvää.
Dragonfruit
Sitäkin saa välillä Suomesta. Nimi kuvaa hedelmää hyvin, ja se näyttää jännältä vaaleanpunaisine kuorineen ja "suomuineen". Sisällä on valkoista (tai punaista tai jonkun muun väristä) hedelmälihaa, jossa on mustia pisteitä eli varmaan siemeniä. Hedelmä on maultaan ei mikään, eli "moni kakku päältä kaunis". Ihan turhaa ajan haaskausta maistella tätä jännää elämystä, koska se ei maistu miltään. Vetinen lössykkä. Hedelmäsalaatissa se menee hikisukka-Papaijan joukossa hyvin.
Snakefruit
Snakefruit eli Salak on uusi ja mielenkiintoinen tuttavuus. Hedelmä on pienen mandariinin kokoinen, ja sillä on käärmeennahkamainen kuori. Sisällä on valkoisia hedelmäpalasia, joissa voi olla pieni kivi sisällä. Makuelämys on jännä. Se ei ole pahaa, mutta makuun totuttelu vaatii aikaa. Se on hapan ja kieleentarttuvan kuiva, valkosipulimaisella rakenteella. Jos mahdollista, suosittelen maistamaan, mutta ei ekalla kerralla nauttimaan. Hyvä eväs se on jos ei muuta.
Jackfruit
Jättimäinen hedelmä, joka voi parhaimmillaan painaa jopa 20 kiloa, kasvaa puussa! Se on nystyräinen jättimöllykkä, jonka kuoren sisällä on keltaista hedelmälihaa jakaa vaikka pienelle Afrikkalaiskylälle. Onneksi sitä saa ostettua palasina. Sen koostumus on kalkeileva, ja siitä on helppo repiä palasia. Maku on sekoitus ananasta, banaania ja supermakean hunajaista liimaa. Se liima tarttuu myös käsiin. Vaikka hedelmäliha on koostumukseltaan nahkea, se menee suussa liimaiseksi puuromaiseksi mössöksi, joka tarttuu kitalakeen kiinni. Siitä voisi melkein puhallella purkkapalloja. Nam.
Manggis
Manggis on söpö tumma mandariinin kokoinen hedelmä. Se näyttää vähän siltä, kuin sillä olisi rusetti päässä. Hedelmän kun aukaisee, siellä on rukelmä valkoisia hedelmänpalasia. Ja ne on muuten superhyviä. Kerrankin nappiin! Makean kirpeämäinen maku, eikä tartu kiinni mihinkään. Niitä tekisi mieli syödä ainakin sata. Näitä Suomeen!
Pepino
Pepino on jännä. Näin sen kaupassa, ja päätimme ostaa sen kokeeksi. Se on soikea, päärynän kokoinen violetti hedelmä. Tai luulin että se on hedelmä. Enää en ole ihan varma. Violetin kuoren alla oli vihreä, vetisen kiinteä hedelmä. Se maistui vedelle, eli kurkulle. Saara ei syönyt, koska kurkku maistuu "vedeltä ja pahalta maulta". Ja se hedelmä maistui ihan kurkulle. Koostumuskin oli kuin kurkku. Äsken kun koitin googlettaa Pepinoa, kuvahaku antoi tulokseksi vain kurkkuja. Ehkä söinkin aamupalaksi siis pelkkää kurkkua. Eli taas ajan haaskausta, koska kurkkua saa Suomestakin.
Custard Apple
Tämän hedelmän selvittämiseen meni aikaa. Random hedelmä randomilta torilta, ei teidä koskaan hyvää. Ja oikeassa oltiin. Vihreä sammakonkutumainen kova klöntti, jonka sisällä kova ja samaan aikaan mössöinen valkoinen hedelmä. Makua kuvaillaan banaanin, ananaksen ja mansikan sekoitukseksi, mutta itse kuvailisin sitä enemmän märän puun makuiseksi sammalmaisella vivahteella. Guest Housen muut asukkaat kyllä tykkäsivät.
Rambutan
Pieni karvainen ja punainen hedelmä. Taas kerran jännä ja kiinnostava. Turhaan. Karvakasan kun ensin aukaisee, sisältä tulee valkoinen pallero, jonka sisällä vielä on kivi. Syötävää on siis noin kaksi grammaa! Mutta ei sitä kyllä enempää tarvikkaan, sillä pallero on märkä ja limainen, ja maistuu uitetulta marmelaadilta. Laittakaa Jouluna Vihreitä kuulia likoamaan veteen ja maistakaa. Siinä Rambutanin maku on varmaan parempi kuin itse Rambutanissa. Sen lisäksi se jää kiinni kurkkuun ja kitalakeen, ja makuelämys ei lähde suusta edes tiskiharjalla. Tai ei lähtisi jos täällä olisi tiskiharjoja. Ehkä siinä muuten on myös vähän tiskiharjan makua...
Durian
Hedelmien aatelia. Aasian tähti. Todellinen herrojen herkku. Tämä on hedelmistä ja Aasian kokemuksistani ehdottomasti tärkein. Surullisinta tässä on se, että oikeasti en ole edes päässyt maistamaan koko hedelmää vielä. Sitä myydään yllättäen joka paikassa, ja sen lähelläolon huomaa jo kilometrien päästä. Syy, miksi en ole päässyt maistamaan sitä vielä, on se, että koska tämäkin hedelmä kasvaa jättimäiseksi, ja sitä on vaikea löytää niin pientä määrää, että sen viitsii ostaa. Durian on piikikäs jättipallo, jonka sisällä on pehmeitä hedelmäpötkylöitä, jotka muistuttavat lähinnä kuppaista pippeliä (näin kuvan kirjassa yläasteella).Mikä tekee Durianista Hedelmien Herran? Kuten sanoin, sen olemassa olon huomaa jo kaukaa. Durianin tuonti on kielletty lähes kaikkiin hotelleihin, lentokentille ja oikeastaan jokaiseen paikkaan missä voi olla ihmisiä. Se johtuu sen hajusta. Se haisee kauas, ja paljon. Ja se haju on mädäntynyt viemäri. Kaikki lupaa, että se ei maistu niin pahalta kun se haisee, mutta kyllä Durian-kakku oli aika elämys. Se maistui myös mädäntyneeltä viemäriltä Digestivemäisellä sivumaulla. Se johtui varmaan kakun tai piirakan pohjasta. Lupaan syödä sitä ennen joulukuuta, vaikka sitten ostamalla sen 20 kiloa niitä kuppaisia pippeleitä!
Kiitos seurasta, ja tervetuloa myöhemmin uudelleen Anninan ruokamatkalle! Toivottavasti nautitte matkastanne, ja liitytte seuraamme jatkossakin. Analyysistä jokainen voi tehdä päätelmän: Siksi Suomeen ei tuoda mitään eksoottisia hedelmiä, koska ne eivät ole hyviä. Kiitos ja kumarrus. Ja Anteeksi.
