Arki

Ylihuomenna Yäkin pitäisi olla viimeistään kuollut ja kuopattu. Menetän pienen ystäväni! Ei se ole kyllä itsestään merkkejä näyttänyt moneen moneen päivään, eikä sitä enää edes muista muutakuin ruokailuiden ohessa kun pitää ottaa lääkkeet. Nyt jo uskaltaa tehdä normaaleita asioita. Ei se pirulainen kuitenkaan hiljaa lähde. 9 päivää kuitenkin vielä lääkitystä jäljellä....

Mutta enivei, elämä on palautunut pikkuhiljaa normaaliksi. Sunnuntaina kävimme kahden kämppikseni kanssa ajelemassa toisella puolella Bukitia, eli Nusa Dualla. Se on Kutan jälkeen toinen turistikaupunki, ja se muistutti monesta kohtaa Kanarian saaria. Rakennettuja rantoja ja paidattomia vanhuksia. Maisemat siellä oli kuitenkin ihanat! Skootterilla kun ajelee, ei ehdi paljon kuvailla (paitsi punaisissa liikennevaloissa), tai ainakaan saa hyviä kuvia. Taas nekin vähät mitä sain näkee Facebookista, koska en saa vieläkään lisättyä niitä tänne...

Ajoimme sinne pientä tietä, jolla ei (Balin mittapuulla) ollut kovinkaan paljoa liikennettä ja tien vierusto oli ihanan rehevää ja vihreää. Eksyimmekin kerran-pari, mutta ei se Balilla haittaa. Kyllä kai sitä aina kotiin löytää. Lopulta pääsimme rannalle, joka oli ihanan aalloton ja hiekkapohjainen. Täällä on tottunut, ettei vesi ole normaalisti kovinkaan uintikelpoista suurten surffiaaltojen takia. Tämäkin oli selvästi raknnettu ranta, sillä kaukana näkyi miten suuremmat aallot hajosivat.

Maanantai meni koko päivä yhden skootterin hakemiseen Kutalta tänne meille.
Tytsyt halusivat yhden pyörän, mutta eivät uskaltaneet ajaa sitä tuossa ruuhkassa tänne itse, joten tarjouduin avuksi. Itse ajoin oman Skoopyni Kutalta kotiin heti harjoittelematta, ja se oli niin kamalaa etten toivo sitä pahimmalle vihamiehellenikään! :D Nyt tuo moottoritie eli Sunset Road menee jo näppärästi, mutta vielä en sinne ole ihan yksin joutunutkaan. Nykin ajelin kiltisti Jullen perässä.

Eilen kävimme taas rannalla. Tällä kertaa uudella, Binging -nimisellä rannalla. Ilma ei ollut niin kovin lämmin mihin on tottunut, tekikin välillä ihan hyvää pieni tuulen vire. Illalla sai syömään lähtiessä laittaa päälle jopa pitkähihaisen! Toivottavasti ei kuitenkaan tule tavaksi. Vaikka tuskin, sadekausi alkaa tehdä jo tuloaan ja ilmoista tulee painostavia ja kosteita. Maa rehevöityy entisestään.

Tänään oli ihana koulupäivä! Meillä oli ensimmäinen kunnon workshop, meidän piti ajaa Balin pääkaupunkiin Denpasariin tekemään palmunlehdistä Balilaisia koristeita. Aluksi se oli vähän turhauttavaa, kun osasin juuri niin hyvin kun minulla riittää kädentaitoja. Kyllä se siitä lähtikin menemään ja tein jopa KOLME ornamenttia!

Nyt alkoi kuitenkin viikonloppu, ja menoa ja meininkiä on tiedossa! Tänään on täysikuu, eli Full Moon partyt ihanalla Padang padang beachilla, ja huomenna aamulla laskemaan koskea!! Ei muuta kun hyvää viikonloppua!

Elämäni Yäkki-Makupalan kanssa

Kyllä. Olen nimennyt pienen ystäväni. Sen nimi on Yäkki-Makupala. Se antaa merkkejä itsestään aina silloin tällöin, mutta oma oloni on kohentunut huomattavasti. Lääkkeet tehoavat jo hyvin, ja uskaltaudun jo lähtemään pois kotoa. Koko lääkearsenaali tulee kuitenkin varmuuden vuoksi aina ottaa mukaan, jos Yäkki meinaa alkaa ryppyilemään.

Kovin pitkäksi aikaa ei kuitenkaan uskalla lähteä. Eilen lähdimme K:n kanssa Uluwatuun syömään ja katsomaan surffareita. K:kin on ollut kipeä, ja olemme molemmat aika kypsiä tähän kotona makoiluun. Ajoimme sinne ja kaikki oli ian hyvin. Viihdyimme parikin tuntia ja katselimme kuinka prot surffaa. Se oli aivan mielettömän siistiä! Kunpa joskus itsekin…. Hetken aikaa auringossa kuitenkin sai Yäkin villiintymään, joten tulimme kiireen vilkkaa kotiin. Kotiin päästyämme K taisi kuitenkin olla minua kipeämpi, sillä hän ei edellisellä lääkärikerralla saanut tietää tarkkaan mikä häntä vaivaa.

Tänään lähdin K:n kaveriksi taas lääkäriin. Itsellä ei onneksi ollut sinne mitään asiaa, mutta halusin mennä kaveriksi. Itseä ainakin inhottaisi ajatus mennä yksin. Päivä on ollut aika rauhallinen, ja Yäkkikin on ollut aika rauhassa. Krooninen vatsakipu tässä nyt on ollut koko ajan, mutta se on onneksi pientä. Tänään on kuitenkin lauantai, joten aion tehdä tänään muutakin kuin maata kotona. Ensin aion myrkyttää kaikki torakoiden sisäänkäynnit talosta (huoneessani oli eilen 10 senttinen ilkiäinen), ja illalla kutstuu Padang Padangin beach partyt! Sanoi Yäkki mitä tahansa.

Nyt loppuu huumori!

Rakastan Balia. Täällä on ihanaa, lämmintä ja kaunista. Koulukaan ei ole kamalaa, eikä varsinaisesti kovin raskastakaan. Meillä on koulua lähinnä maanantaista keskiviikkoon kello 9-12.40. Siinä ehtii kahdelle luennolle. Torstaisin meillä on tiedossa retkiä ja workshoppeja, esimerkiksi opettelemme millaista on ”traditional balinese dancing” tai vierailemme temppeleissä yms. Viime viikolla kävimme vierailemassa Asia Exchangen tukemassa hyväntekeväisyyskohteessa, Seeds of Hope –lastenkodissa. Pelkäsin aluksi ihan hirveästi, että mitä tulisimme näkemään, mutta lopputulos oli niin hyvä, että se sai osan ihmisistä jopa ärsyyntymään.

Siellä oli hyvät kapasiteetit lapsille leikkiä ja jokaisen piti käydä koulua. Työntekijät painottivat, että mikään ei ole elämän kannalta tärkeämpää kuin opiskelu, mikä on maailman hienoin juttu! Sieltä ei potkita ketään pihalle heti kun lapset tulevat tietyn ikäiseksi, vaan katsotaan, että he ovat saaneet opiskelunsa ihan university tasolla kuntoon, ja valmiita muuttamaan omilleen. Lapset näyttivät iloisilta ja puhuivat todella hyvää englantia. Se juuri, mikä sai muutaman opiskelijatoverin ärsyyntymään, oli paikan hienous ja hyvät resurssit. Täällä olisi paljon muitakin lastenkoteja joilla ei mene varmastikaan yhtä hyvin, joita pitäisi enemmän auttaa. Mutta jos kaikki hyväntekeväisyyshanat sulkeutuisivat tuoltakin, ei sekään pärjäisi.

Minun omat oppitunnit tai luennot ovat suurimmaksi osaksi hyvin mielenkiintoisia, vaikkakin luennoilla voi olla välillä vähän vaikea keskittyä, kun on tottunut Kajaanin Ammattikorkeakoulun keskustelevaan opetusmenetelmään. Moni yliopistolainen on sanonut, että tämä on ehkä enemmän ammattikorkeakoulun tapaista, mutta minä väitän toisin. Tylsin aine on ehdottomasti  ”Economy and business in south east Asia”. Se on aine, josta minun on vaikea kiinnostua muutenkaan, ja sitten kun sitä opetetaan vielä pelkillä PP-esityksillä ja huonolla englannilla, on ymmärrykseni asian sisältöön taattu. Pidän kovasti muista aineista; ”International tourism management”, ”Indonesian History, Ethnology, Culture and Customs” sekä oma suosikkini, tottakai ”Indonesian Language- Bahasa Indonesia”.

 Positiivisin yllättäjä oli ”Business law and legal tradition on trade and investment”. Pelkäsin senkin olevan puuduttavaa luennointia, mutta näillä opettajilla olikin juuri se keskusteleva opetustyyli. Katselimme kuvia mm. Indonesialaisita pienistä lapsista polttamassa tupakkaa, ja keskustelimme siitä, miten meillä länsimaissa asia otettaisiin käsittelyyn, ja miten täällä. Puhuimme myös poliisista ja korruptiosta, jota täällä on PALJON! Minua ei ole vielä pysäytetty, mutta sekin aika tulee. Toivottavasti se auttaa, että osaa kertoa olevansa opiskelija Udayana Universityssä (Saya belajar di Universitas Udayana) ja osaa sanoa ”Om Swastiastu” :D. Näin ainakin opettajat lupasivat, että sakko tippuu alaspäin.

Viikonloppuna meillä oli kaksipäiväiset ice breaking –bileet. Ne oli ihan mahtavat. Perjantaina kokoonnuimme ravintolaan nimenltä Wing Dome. Siellä oli halpaa kaljaa ja hauska meno. Kalja maksoi 6000 rupiaa pullo, eli alle 50 senttiä kappale. Ei saa innostua, ei se normaalisti täällä ole niin halpaa. Siksi sitä kai ihmiset joikin niin paljon, että se loppui kesken. Mutta ei se mitään, hauskaa oli varmasti kaikilla, ja ihmise pääsivät tutustumaan toisiinsa hieman paremmin.

Siitä jatkoimme iltaa vielä Alley Catsiin, joka oli ihan liian ahdas ja täynnä. Sitten johonkin reggae-baariin, jonka nimeä en muista. Se oli ihana. Mietin mielessäni, että onko parempaa kuin lämmin ilma, hyvä mellow mood päällä, taustalla soi reggae ja kädessä on sex on the beach. Normaalisti en edes kuuntele reggaeta, mutta tänne se jotenkin sopii kuin nyrkki silmään. Viimeiseksi menimme Bounty-klubille, jossa tanssin villisti maailman tappiin asti.

Seuraavana päivänä bileet jatkuivat pool partyilla. Siellä emme viihtyneet kovinkaan kauaa, koska….. Kotipihasta lähdettyämme näimme komeita surffareita, jotka kertoivat menevänsä Padang Padang beachin bileisiin. Käväisimme siis pari tuntia tsekkaamassa allasbileita (jotka olivat huikeat), ja siitä jatkoimme takaisin kotiinpäin ja ohi, Padang Padangin beach partyihin. Näissä bileissä olimme olleet ennenkin, ja ne on myös ihan mahtavat. Lämmin ilma, rantahiekka, paljaat varpaat, meri,  smirnoff ice ja taas se reggae.  Minä nautin.

Aina seuraavaan päivään asti. Silloin se nimittäin alkoi. Sunnuntai-illalla piti olla vielä yhdet surffi-bileet Uluwatussa, mutta minä kävin siellä vain syömässä ja tulin takaisin kotiin. Vatsani kramppasi koko päivän, ja ajattelin sen johtuvan krapulasta. Yöllä nousi kuitenkin kuume, joten jätin menemättä maanantaina kouluun. Olo parani iltaa kohden ja oli ihan hyvä. Vatsassa kuitenkin kiersi, ja jännitin kovasti sovittua tapaamistani kaverin kaverin kanssa. Selvisin siitä kuitenkin, ja uskaltauduin tiistaina jo kouluunkin. Kämppis jäi kuitenkin kuumeen takia kotiin nukkumaan. Tiistai meni ihan mukavasti, makoilin rannalla ja katselin auringonlaskua kun muut halusivat joogata. Illalla vatsakrampit alkoivat taas.

Yöllä en saanut nukuttua yhtään, koska vatsaa kramppasi koko yön niin paljon, että en pystynyt makaamaan tai kävelemään. Ravasin vessassa ja melkein itkin. Vesi loppui koko talosta, joten varastin yhden kämppikseni karpalomehut. Ostin kyllä hänelle lisää. Särkylääkkeen voimalla sain nukuttua muutaman tunnin. Aamulla taas olo oli kohtalainen, varsinkin kun otin TAAS särkylääkkeen. Aamupalaksi en pystynyt syömään muutakun pienen juotavan jogurtin. Menin kouluun, mutta paha olo vei voiton ja tulin takaisin kotiin. Olo oli välillä niin hyvä, että mietin mahdanko itse liioitella. En liioitellut. Täällä kuume nousi yli 39, päätä särki, olin varma etten pystynyt edes puhumaan. Vatsa kramppasi. En ole ikinä koskaan milloinkaan kokenut mitään niin kamalaa. Kämmeneni olivat vitivalkoiset.

Kämppikselläkin oli korkea kuume ja muita särkyjä, joten lähdimme taksilla sairaalaan. Siellä selvisi, että minulla on loinen, nimeltä Cysta Entamoeba Histolytica. Ehkä olen kuullut siitä ennen hygieniantunnilla, mutta ei muistu mieleen. Se tulee joko ruoasta tai vedestä. Nyt sitä sitten syödään antibiootteja seuraavat 17 päivää ja toivotaan että se kuolee!

Tilanne suorastaan vituttaa (anteeksi äiti)! Ei pelkästään siksi, että minulla asuu kaveri vatsassa, vaan tämän viikonlopun suunnitelmat menivät täysin pilalle!! Meidän piti lähteä kiertämään itä-Balia, tai mennä katsomaan Ubudia, mutta ei. Minä makaan koko hiton torstaista sunnuntaihin kotona!! Toiset koulukaverit lähti Gilien saarille. Kiitos paljon pikku-kaveri, saat vielä huomata, ettei Rapelia kannata suututtaa!

My first week in Bali

Ensiksi pahoitteluni, en VIELÄKÄÄN saa lisättyä tänne yhtään kuvia. Tän asunnon wi-fi ei kai ole tarpeeksi nopea... :(

Ensimmäinen viikko Balilla takana, ja hurjan paljon ollut tekemistä. Nyt jo elämä hymyilee ja on niin mahdottoman ihanaa. Alkupäivät eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan, mutta niistä on selvitty, ja nyt asun täällä ihanassa talossa ihanien ihmisten kanssa, ja minulla on ihana oma (vuokra)skootteri. Jet Lagista on päästy jo eroon ja opiskelun makuunkin päästy. Aurinko tietenkin paistaa, mutta just tänään mietittiin, että lämpötiloista ei ole mitään tietoa. Tänään kun istuttiin ENSIMMÄISTÄ (!!!) kertaa rannalla, mietitittiin, että lämpötilat saattaa hyvin olla joko 25 tai 35. Tähän tottuu niin nopeasti.

Mitkä ovat ensimmäiset ajatukseni Balista? No, tämä on skootterien luvattu maa. Kehtaisin väittää, että täällä on yhtä autoa kohden vähintään kolme skopaa. Täällä on myös hyvää ja halpaa ruokaa, ja täällä ”maalla”, eli suurimman turismialueen ulkopuolella on mukavia ihmisiä. Täällä on myös paljon rantoja ja SURFFAREITA!  Elämä on täydellistä!

Mutta kuten sanoin, alku ei lähttenyt ihan odotetulla tavalla, joten aloitetaan alusta…. Saavuin Balille torstaina päivällä. Tarkoitukseni oli odottaa kaksi tuntia, jonka jälkeen kaksi tulevaa kämppistäni saapuisivat lentokentälle, ja jatkaisimme siitä yhdessä jo etukäteen varaamallemme villalle. No, kentällä selvisi, että K:n lento oli myöhässä, jonka seurauksena hän myöhästy jatkolennolta. Hän pääsi Balille vasta illalla. Tietenkin hänellä oli yhteystiedot villastamme ja sen omistajasta, joten odottelimme S:n kanssa koko päivän lentokentällä. Emme viitsineet lähteä mihinkään, kun molemmilla oli 30 kiloa tavaraa kannettavana, eikä mitään paikkaa missä niitä säilöä.

Kun lopulta pääsimme upealle villallemme, se ei ihan täyttänytkään odotuksia. Vaikka vuokranantaja olikin sairaan mukava, ei se silti poistanut sitä faktaa, että kukaan meistä ei halunnut siinä enää yhden yön jälkeen asua. Ensinnäkin, se oli vanha ja suuri (kolkko) talo, jossa ei ollut minkäänlaista kodikasta sisustusta. Sohvat olivat tehty puusta ja sieltä puuttui lähes kaikki tekstiilit. Myös kaikki naapuritalot olivat hylättyjä, joka ei yhtään helpottanut sitä pelontunnetta joka meillä kaikilla kolmella oli. Kirsikkana kakun päällä alakerran vessasta löytyi kämmenen kokoinen hämähäkki.

K ja S ovat molemmat reissanneet paljon ja nähneet vaikka mitä, mutta jopa he pelästyivät sitä hirvitystä. Lopputuloksena lukittauduimme turvallisimpaan makuuhuoneeseen kaikkien tavaroidemme kanssa, ja nukuimme yhdessä vierekkäin sen ajan mitä kukakin sai nukuttua.

Aamulla vuokranantaja tuli käymään, ja pitkän ja kiusallisen keskustelun jälkeen saimme sanottua, että tätä taloa emme suostu ottamaan. Olimme jo maksamassa hurjia summia yhdestä yöstä siinä kummitustalossa, kun vuokranantaja keksi meille ratkaisun: Hän muuttaa itse siihen, ja me saamme hänen asuntonsa. Halvemmalla. Epäröimme, mutta kävimme katsomassa. Ei mikään luksus villa, vaan ihana 4 makuuhuoneen kodikas talo hyvällä alueella. Rakastuimme kaikki, ja nyt asumme tässä. Vuokranantaja kavereineen muutti myös yhdeksi yöksi ”linnaan”, mutta eivät hekään siellä viihtyneet. Nyt he asuvat naapurissa.

Vaikka se ensimmäinen yö olikin niin kamala, se kyllä lähensi meitä heti. Meidän kanssa piti muuttaa kaksi muuta tyttöä, mutta he halusivat enemmän luksusta. Ei tätä ihanuutta osaisi arvostaa jos ei siinä kummitustalossa olisi joutunut kolmen ventoveraan kanssa viettämään. Nyt on kolme muuta kämppistä. Meitä asuu täällä nyt viisi tyttöä Suomesta ja yksi poika Sakasta. Sääliksi käy poika parkaa!

Nyt kuitenkin kaikki on hyvin ja mahtavaa ja ihanaa. Se on muuten jännä, miten asenne muuttuu kun vaihtaa maisemaa. Meillä ei ole ollut, mutta täällä on torakoita ja gekkoja ja muita, mutta jostain syystä ne eivät täällä juurikaan vaivaa. Yksi päivä Kutalla, kolmen metrin päässä minusta oli rotta. Suomessa olisin huutanut ja hypännyt yhdellä loikalla puun latvaan. Täällä sitä vain kohauttaa olkapäitä ja jatkaa juttua. Ei se haittaa, kun on niin paljon muuta mahtavaa.

Sampai jumpa! - See ya!

 

Bangkok

Terveiset Bangkokista! Aikani täällä alkaa pikkuhiljaa olla ohi, ja matkani jatkuu kohti määränpäätäni Balia. Takana on mitä mahtavimmat kolme päivää, enkä malta odottaa mitä loppusyksy tuo tullessaan!  Tähän mennessä  jo on rikottu monta ennakkoluuloa ja tehty uusia tuttavuuksia. Hyvä esimerkki molemmista on ensimmäisenä iltanani tapaama Pan; paikallinen ladyboy, ylpeä siitä, ja mahdottoman hyvä tyyppi. Täytyy vain ihailla!

Bangkokin kadut olivat ahtaat ja täynnä ihania ruoka- ja vaatekojuja. Tai sitten takseja ja tuktukeja. Minä asuin pienessä hostellissa kuuluisan Khao San Roadin vieressä, joten ei ollut pitkä matka illan villityksiin. Päivät tallasin lähinnä katuja jalan ja katselin ympärilleni syöden mangosheikkejä ja munanuudeleita kojuista. Ruoka oli aivan mahtavaa, ja todella halpaa.

Suurimpien teiden varsia koristivat kaikenlaiset kultaiset ja valkoiset patsaat, sekä kuninkaalliset. Heidän kuviaan oli ympäri kaupunkia kehystettyina suurilla kultakehyksillä. Matkojen varrella näkyi myös monia upeita temppeleitä ja muita rakennuksia.

Day 1

Saavuin Bangkokiin maanantaina noin kello kaksi. Matkaa oli takana yhteensä viisitoista tuntia, mutta luulin selvinneeni jet lagista mahdollisimman  helpolla, sillä lentoni sujui mukavasti, ja sain nukuttua melkein koko yhdeksän tuntia Istanbulista Thaimaahan. Heti hostellille päästyäni jätin kamat sinne ja lähdin talsimaan lähiympäristöä. Kiertelin kortteleita ja nautin kuumuudesta. Illalla mietein pitkään mihin pitäisi mennä syömään, ja silloin uskaltauduin ensimmäisen kerran maistelemaan katukeittiön kanaa. Se oli ihan super hyvää!

Jet lag painoi kuitenkin silmiäni kiinni, ja päätimn mennä nukkumaan jo kello kymmenen. Kun olin hostellillani, tuli minua ovella vastaan viisi ihanaa miestä Australiasta. Pojat pyysivät minut mukaansa juhlimaan, ja minä ajattelin että ”what the hell, let’s do it!” Matkustimme kuusi ihmistä yhdellä tuktukilla Nana plazaan.  Kuski ei kuitankaan ihan ymmärtänyt, ja vei meidät ensin toiseen plazaan, jossa oli siis tarkoituksena ostaa tyttö mukaansa lasin takaa. Minä tottakai juoksin innolla katsomaan minkä näköisiä tyttöjä siellä on, mutta pojat  eivät tykänneet.

Lopulta pääsimme oikeaana paikkaan, ja siellä otimme muutaman drinksun. Pojat olivat ihan mahtavia, ja meillä oli ihan sairaan hauskaa. Menimme klubille tanssimaan ja yksi pojista ”joutui” tanssibattleen erään toisen turistin kanssa. Lopputuloksesta en tiedä, mutta muut saimme hyvät naurut. Klubin jälkeen pojat alkoivat olla vähän päissän, ja lähdimme etsimään (mitäs muutakaan kuin…) tissibaaria. Pääsimme kadulle, joka oli täynnä niitä. Minä sain toimia tuomarina, ja kävin vilkaisemassa muutamassa ja sain päättää mihin kannattaa mennä. No, minähän olen aina innoissani moisesta, ja löysinkin ”hyvän” paikan. Oli se vähän kiusallista istua siinä rivissä ja katsella kun tytöt heiluivat lavalla tissit paljaana.

Sen jälkeen vaihdoimme taas paikkaa, johonkin, jossa soitettiin live musiikkia. Siellä tutustuimme ihanaan ladyboy Paniin, ja muutamaan muuhunkin ladyboyhin. Ihmisten ilmeet olivat näkemisen arvoiset, kun minä, viisi miestä ja neljä lady boyta lähdimme yhdessä taksilla. Minä menin vielä Panin, muiden leidipoikien  ja Beaun kanssa yhdelle klubille, kun muut pojat menivät nukkumaan. Musiikki oli kovalla minua väsytti kamalawsti, joten noin kello kuusi aamulla otin tuktukin takaisin hostellille. Tässä lähinnä pääkohdat, mutta ilta oli hulvaton!

Day 2

 Aamulla heräsin noin kello kymmenen. Ensitöikseni lähdin taas kiertelemään lähikortteleita, sillä olin unohtanut pakata pyyhkeen mukaan. Ostin matkalla aamupalaksi mangojugurtti shaken. Se riitti oikein hyvin, sillä siinä kuumuudessa ei tehnyt oikein mieli syödä mitään. Kun vihdoin löysin sopivan hintaisen pyyhkeen, painelin hostellille suihkuun jonka jälkeen jatkoin katujen kiertelyä. Vaikka äiti kielsi, ostin silti maailman hienoimmat ja mukavimmat ja parhaimmat HAAREMIHOUSUT! Ihanat pitää päällä, ei hiosta ja ne ovat viileät. Lähes kaikilla paikallisilla ja turisteilla olivat semmoiset. Ei ehkä yhtä överit kun minun, mutta melkein.

Iltapäivällä otin päikkärit hostellin aulassa. Jostain syystä dormeissa ei toiminut ilmastointi kello 11-18, joten siellä olisi ollut mahdoton nukkua. Hotellin aulassa se kuitenkin toimi koko päivän, ja siellä olikin patjoja lattialla joissa ihmiset hengailivat. Osa otti lepoa, jotkut pelasivat korttia, jotkut katsoivat elokuvaa. Aulassa sai myös käyttää nettiä.

Illalla näin vanhaa ala-aste aikaista luokkakaveriani. Hän oli myös lähdössä Aasiaan vaihtoon, Filippiineille, ja matkusti myös Thaimaan kautta. Emme olleet nähneet toisiamme noin kahdeksaan vuoteen, joten juttua riitti pitkälle yöhön. Ihanaa jutella ihmisten kanssa, joiden kanssa tuntee olonsa yhtä mukavaksi kuin nähtäisiin joka päivä.

Thaimaassa yksi must kokeilu oli bukit, ja niitähän me joimme pitkälle yöhön ihan sopivan määrän. Bukit on siis pieni ämpäri, johon voi tilata melkein minkä tahansa drinkin. Pillejä tulee ämpäriin yhtä monta kuin on juojia. Maisteltiin kaikkia ihmeellisiä drinksuja, joista ei oltu ennen kuultu. Ilta oli ihanan lämmin, ja Khao San roadille tuli aina vain lisää jengiä. Keskiyön aikaan alkoi sataa, ja vaikka mpni baari meni kiinni jo kahdelta, pihalla soi musiikki ja ihmiset vain tanssivat sateesa. Upea fiilis, varsinkin jalkahieronnan jälkeen!

Day 3

Viimeinen päivä. Päätin lähteä jalan vieläkin pidemmälle ”tohon suuntaan”, kuin olin ennen käynyt. En päässyt kovinkaan pitkälle, kun aloin jutella erään paikallisen kanssa. Hän kertoi ja ehdotteli minulle paikkoja joissa minun olisi ehkä kiva käydä, ja jotka olivat siedettävän välimatkan päässä. Siinä sitten istuin tuktukin kyydissä ja kiertelin temppeleitä ja muita nähtävyyksiä. Kävin mm. Big Buddhan temppelillä. Ajelin valtion omistamalla tuktukilla, joten ajelun hinta oli huomattavasti alhaisempi kuin tavallisesti. Oli siinä tietysti pieni juju: Minut vietiin kaupan pihaan ja minun piti käydä muka ostamassa kaupasta jotain. Jos kulejttaja toi asiakkaita kauppaan, hän sai siitä hyvästä 5 bahtin bensalipukkeen. En tietenkään ostanut mitään jos ei siltä tuntunut, ja myöhemmin sovimmekin kuljettajan kanssa, että minun ei tarvitse ostaa mitään, kunhan vain viivyn sisällä viitisen minuuttia niin hän saa leiman. Ei minulla ollut mitään sitä vastaan, se oli aika hauskaa, ja kuskini oli tosi mukava. Hän kun sai bensaan rahaa sitä kautta, maksoi kolmen tunnin ajeluni minulle alle kaksi euroa.

Illalla kiertelin vielä vähän lisää jalkaisin, kävin syömässä ja otin viimeisen vilkaisun turistien täytteiseen Khao San Roadiin. Lentoni lähti kello kuusi aamulla, joten hostellilta piti lähteä jo kolmen maissa kohti lentokenttää. Siksi en tehnyt enää mitään erikoista, vaan menin hostellille katsomaan elokuvaa muiden kanssa.

 

Kokemuksena Bangkok oli ihana, ja olen niin onnellinen, että pääsen sinne vielä uudestaan muutaman kuukauden päästä. Ehkä se tarjoaa ensikerrallakin yhtä hyviä kokemuksia! Mutta nyt, Bali!!!

 

En saa laitettua kuvia, mutta niitä näkee naamakirjasta :). Ehkä ensi kerralla!