Kyllä. Olen nimennyt pienen ystäväni. Sen nimi on
Yäkki-Makupala. Se antaa merkkejä itsestään aina silloin tällöin, mutta oma
oloni on kohentunut huomattavasti. Lääkkeet tehoavat jo hyvin, ja uskaltaudun
jo lähtemään pois kotoa. Koko lääkearsenaali tulee kuitenkin varmuuden vuoksi
aina ottaa mukaan, jos Yäkki meinaa alkaa ryppyilemään.
Kovin pitkäksi aikaa ei kuitenkaan uskalla lähteä. Eilen
lähdimme K:n kanssa Uluwatuun syömään ja katsomaan surffareita. K:kin on ollut
kipeä, ja olemme molemmat aika kypsiä tähän kotona makoiluun. Ajoimme sinne ja
kaikki oli ian hyvin. Viihdyimme parikin tuntia ja katselimme kuinka prot
surffaa. Se oli aivan mielettömän siistiä! Kunpa joskus itsekin…. Hetken aikaa
auringossa kuitenkin sai Yäkin villiintymään, joten tulimme kiireen vilkkaa
kotiin. Kotiin päästyämme K taisi kuitenkin olla minua kipeämpi, sillä hän ei
edellisellä lääkärikerralla saanut tietää tarkkaan mikä häntä vaivaa.
Tänään lähdin K:n kaveriksi taas lääkäriin. Itsellä ei
onneksi ollut sinne mitään asiaa, mutta halusin mennä kaveriksi. Itseä ainakin
inhottaisi ajatus mennä yksin. Päivä on ollut aika rauhallinen, ja Yäkkikin on
ollut aika rauhassa. Krooninen vatsakipu tässä nyt on ollut koko ajan, mutta se
on onneksi pientä. Tänään on kuitenkin lauantai, joten aion tehdä tänään muutakin
kuin maata kotona. Ensin aion myrkyttää kaikki torakoiden sisäänkäynnit talosta
(huoneessani oli eilen 10 senttinen ilkiäinen), ja illalla kutstuu Padang
Padangin beach partyt! Sanoi Yäkki mitä tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti