Ensimmäinen viikko Balilla takana, ja hurjan paljon ollut tekemistä. Nyt jo elämä hymyilee ja on niin mahdottoman ihanaa. Alkupäivät eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan, mutta niistä on selvitty, ja nyt asun täällä ihanassa talossa ihanien ihmisten kanssa, ja minulla on ihana oma (vuokra)skootteri. Jet Lagista on päästy jo eroon ja opiskelun makuunkin päästy. Aurinko tietenkin paistaa, mutta just tänään mietittiin, että lämpötiloista ei ole mitään tietoa. Tänään kun istuttiin ENSIMMÄISTÄ (!!!) kertaa rannalla, mietitittiin, että lämpötilat saattaa hyvin olla joko 25 tai 35. Tähän tottuu niin nopeasti.
Mitkä ovat ensimmäiset ajatukseni Balista? No, tämä on
skootterien luvattu maa. Kehtaisin väittää, että täällä on yhtä autoa kohden vähintään
kolme skopaa. Täällä on myös hyvää ja halpaa ruokaa, ja täällä ”maalla”, eli
suurimman turismialueen ulkopuolella on mukavia ihmisiä. Täällä on myös paljon
rantoja ja SURFFAREITA! Elämä on
täydellistä!
Mutta kuten sanoin, alku ei lähttenyt ihan odotetulla
tavalla, joten aloitetaan alusta…. Saavuin Balille torstaina päivällä.
Tarkoitukseni oli odottaa kaksi tuntia, jonka jälkeen kaksi tulevaa kämppistäni
saapuisivat lentokentälle, ja jatkaisimme siitä yhdessä jo etukäteen
varaamallemme villalle. No, kentällä selvisi, että K:n lento oli myöhässä,
jonka seurauksena hän myöhästy jatkolennolta. Hän pääsi Balille vasta illalla.
Tietenkin hänellä oli yhteystiedot villastamme ja sen omistajasta, joten
odottelimme S:n kanssa koko päivän lentokentällä. Emme viitsineet lähteä
mihinkään, kun molemmilla oli 30 kiloa tavaraa kannettavana, eikä mitään
paikkaa missä niitä säilöä.
Kun lopulta pääsimme upealle villallemme, se ei ihan
täyttänytkään odotuksia. Vaikka vuokranantaja olikin sairaan mukava, ei se
silti poistanut sitä faktaa, että kukaan meistä ei halunnut siinä enää yhden
yön jälkeen asua. Ensinnäkin, se oli vanha ja suuri (kolkko) talo, jossa ei
ollut minkäänlaista kodikasta sisustusta. Sohvat olivat tehty puusta ja sieltä
puuttui lähes kaikki tekstiilit. Myös kaikki naapuritalot olivat hylättyjä,
joka ei yhtään helpottanut sitä pelontunnetta joka meillä kaikilla kolmella
oli. Kirsikkana kakun päällä alakerran vessasta löytyi kämmenen kokoinen
hämähäkki.
K ja S ovat molemmat reissanneet paljon ja nähneet vaikka
mitä, mutta jopa he pelästyivät sitä hirvitystä. Lopputuloksena lukittauduimme
turvallisimpaan makuuhuoneeseen kaikkien tavaroidemme kanssa, ja nukuimme
yhdessä vierekkäin sen ajan mitä kukakin sai nukuttua.
Aamulla vuokranantaja tuli käymään, ja pitkän ja kiusallisen
keskustelun jälkeen saimme sanottua, että tätä taloa emme suostu ottamaan.
Olimme jo maksamassa hurjia summia yhdestä yöstä siinä kummitustalossa, kun
vuokranantaja keksi meille ratkaisun: Hän muuttaa itse siihen, ja me saamme
hänen asuntonsa. Halvemmalla. Epäröimme, mutta kävimme katsomassa. Ei mikään
luksus villa, vaan ihana 4 makuuhuoneen kodikas talo hyvällä alueella.
Rakastuimme kaikki, ja nyt asumme tässä. Vuokranantaja kavereineen muutti myös
yhdeksi yöksi ”linnaan”, mutta eivät hekään siellä viihtyneet. Nyt he asuvat
naapurissa.
Vaikka se ensimmäinen yö olikin niin kamala, se kyllä
lähensi meitä heti. Meidän kanssa piti muuttaa kaksi muuta tyttöä, mutta he
halusivat enemmän luksusta. Ei tätä ihanuutta osaisi arvostaa jos ei siinä
kummitustalossa olisi joutunut kolmen ventoveraan kanssa viettämään. Nyt on
kolme muuta kämppistä. Meitä asuu täällä nyt viisi tyttöä Suomesta ja yksi
poika Sakasta. Sääliksi käy poika parkaa!
Nyt kuitenkin kaikki on hyvin ja mahtavaa ja ihanaa. Se on
muuten jännä, miten asenne muuttuu kun vaihtaa maisemaa. Meillä ei ole ollut,
mutta täällä on torakoita ja gekkoja ja muita, mutta jostain syystä ne eivät
täällä juurikaan vaivaa. Yksi päivä Kutalla, kolmen metrin päässä minusta oli
rotta. Suomessa olisin huutanut ja hypännyt yhdellä loikalla puun latvaan.
Täällä sitä vain kohauttaa olkapäitä ja jatkaa juttua. Ei se haittaa, kun on
niin paljon muuta mahtavaa.
Sampai jumpa! - See ya!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti